Katsoin juuri pätkän kalastuksesta. Pari ruotsinkielistä ukkelia virvelöi haukia ja ahvenia. Se oli huvikalastusta,kalat laskettiin takaisin veteen.Hauellakin oli kidukset veressä koukun jäljiltä.Kalastaja vain naureskeli,että sillä on pieniä verisuonia kiduksissa ja se paranee pian.
Eikö tämäkin ole yhden sortin eläinrääkkäystä,sillä kalakin on eläin. Ja kuka sanoo,ettei se tunne kipua.

Ehdottomasti. Ensinnäkin, vain huulissa kaloilla oletetaan olevan pienempi kipuaisti kuin nisäkkäillä, huom. oletetaan. Muuten niiden kipuaisti ja hermosto sekä kivun tunne itsessään EI eroa nisäkkäistä. Ne eivät vain pysty huutamaan, ja sekin johtuu vain äänihuulten puutteesta, ei mistään muusta. Eli, EI huvikalastukselle! Kala ON selkärankaisnen eläin, ei mikään mato tai etana tai vastaava, joiden kipuaisti on alempi ja erilainen, kuin SELKÄRANKAISILLA.

Puhutaan ihminen on ylinjohtaja!Ei saa vahingoittaa,ei saa tappaa,ihminen on jotain parempaa! Vietti on ollut ihmiselle rakas,tuo vahingoittaminen ja tappaminen!Joskus itseen asti roihahtaa.
Tappakaa,sanoo ihminen ,alapuolella itsesi,tosin ajattelevien,jos et tapa olet liaan paljon ihmiseksi,omaksi kuvaksesi!
Tappaminen voi olla viisaiden huvittelua,harrastusta,valitettavasti!Ei ole parempia tai huonompia,ihmisyys suojelee,ei haittaa vaikka viisauttaan polkaisee.
Ihminen,tuo viisas raakuuttaan palvelee,sivistyksen mieleisekseen muotoilee!

Mielestäni ihminen, joka rääkkää tai tappaa huvikseen eläimiä on henkisesti sairas. Henkilön metsästäessä lain puitteissa sallittuun aikaan riistaeläimiä ruuakseen,hänen toimintaansa ymmärrän ja hyväksyn sen. Vastuunalaiset ihmiset huolehtivat myös kuitenkin siitä, ettei pyynti mene liiallisuuksiin, eli eläinkunta säilyy eikä kuole sukupuuttoon.Olisihan se suuri ilo tuleville sukupolvillekin nähdä " oikeita" eläimiä luonnossakin, eikä vain museossa täytettyinä. Ihmisen tulee pystyä hillitsemään itsekkyytensä eläinten kustannuksella ( älä tapa kaikkea,mikä liikkuu) ja antaa niille oikeus olemassaoloon.