• Tästä puhutaan
• Juorut
• Blogit
• Kuvat ja videot
• Keskustelu
• Horoskooppi
• Vitsit
• Kysy Sonjalta
• Puutaheinää
• Kilpailut
• Luontosarja
• Hymyn hurjimmat
• Sotasankarit
• Seppäsen kolumni
• Julkkis kokkaa
• Hymy häppeninkiä

Hymyn hurjimmat

11.3.2008

Irwin jätti Suomen verorästien vuoksi

Asiasanat: Irwin, verot, verorästit, Suomi

Irwin on puhdistanut kotimaiset tomut jaloistaan ja muuttanut jonnekin. Minne? Hän on jättänyt jälkeensä kirjeen, jonka julkaisemme oheisena. Siinä hän ilmoittaa ryhtyvänsä ruumiilliseen työhön, koska laulujen lunnaat ovat liian kalliit tässä verohulluuden maassa.

Olemmeko menettäneet Irwinin? Vain laulutko jäivät?

Se on sitie moron, suomalaiset!

Homman nimi on nimittäin semmonen, että mä olen pannut nuotit nippuun ja putsannut Härmän tomut jaloistani. Mun takaisin tulosta ei ole tietoa enkä mä aio edes kertoa kelleskään, minne mä olen menny. Asian laita on vain sillä lailla, että mun pinna pimahti, kun sitä vuositolkulla kiristettiin.

Kaikki finlandialaiset luulee, että mä olen joku pirun äveriäs porho, joka on vuosikaudet jemmannut hintaa ja sahannut veroväkeä linssiin. Totuus on kuitenkin se, että mä oon pirun puhdas kundi mitä rahaan tulee. Mutta yritäs todistaa tommosia verojohtajille, jotka ei näe maailmaa senttiäkään kirjoituspöytänsä yli. Ei onnistu. Ja niin on mullekin mätkitty veroja vuosi vuoden perään tuommosia viisnumeroisia määriä siitä huolimatta, että mä olen yrittänyt kaikki rehellisesti maksella tulojen mukaan. Mistä pirusta semmoset mätkäyshinnat ottaa? Ei mistään. Ja niin mä päätin putsata Härmän sannat koivistani ja lähteä maailmalle toisenlaisiin duuneihin.

Mä olen siis matkalla ihan tavalliseen hartiaduuniin. Keikkahommat on keikkailtu ja sillä siisti. Ennen lähtöö mä peruin kaikki keikat niin, ettei kukaan sen puolesta tule vahinkoa kärsimään. Saa vaan joku muu hoitaa nekin hommat.

Mua ei enää edes kiinnosta, minkä paljon noi verojätkät multa yrittää hintaa saada. Viime vuonna ainakin tuli kolme yli yhdentoista tonnin mätkäytystä ja tänä vuonna kolme yli kymppitonnista. Ja nää tuli sen lisäksi, että mä olen keikkapalkkojen päältä joutunut maksaan normaalit verot. Se on ollut kolkytä prossaa. Mutta mistä mä  maksasin noi mätkäytykset. Se on kerta kaikkiaan mahdotonta, kun liksaa ei ole.

Aluksi mä yritin tehdä veroilmoitukset aivan asiallisesti. Mä yritin ihan toisissani hoitaa hommia järkevästi, sillä lailla kuin ihminen yleensä osaa tehdä. Mutta mikään ei mennyt läpi. Mä rupesin ajatteleen, että mitä jumalauta hyötyä siitä oli, kun veroherrat kumminkin teki kaikesta oman verisionsa. Mä ajattelin, että tyhmäähän kahden ihmisen on samaa hommaa pakertaa, antaa poikien hoitaa hommelit. Olisiko ollut jotain kuusysi tai seitenkymmentä, kun nä viimesen kerran pakersin veroilmoituksen kanssa.

Hiljattain mä maksoin sellaset neljäkytä tonnia veromätkäyksiä ihan suosisti. Ei riittänyt sekään. Ne painaa päälle ja keksii uusia mätkäyksiä. Sen tähden mun ei auta muu kuin lähteä Härmästä rehellisiin hartiahommiin.

Ei niitten hommissa tunnu olevan muuta fiksua kuin se, että niitten mätkäyslappujen värit on aika huvin soinnutettu yhteen. Ne on oikeen kauniita. Ja mun kohdalla on summatkin soinnutettu. Aina vaan viisnumeroisia.

Joskus mä yritin selittää, että hyvä veromies, käytä nyt päätäs. Mutta käyttikö ne? Ei. Mätkäystä vaan mätkäyksen päälle, kun ne luulee, että mä kieriskelen rahassa.

Ei ne tajuu, että mä tarvitsen esmerkiks kaikenlaiset vehkeet ennen kuin mä pääsen keikoille hintaa tienaamaan. Ne mun laulut kun ei synny ilman niitä vehkeitä, studiokalustoja ja pianoja ja muita vempeleitä. Ja ennen kuin uusi piisi on valmis kuluu sentää aikaa ja tupakkaa ja kaikenlaista tarviketta ja sitä myydessä pitää rahdata tuhannet kilometrit pitkin ja poikin. Mutta luuletteko, että mä saan veroilmoituksessani vähentää näitä työkuluja? En sitten varmasti lähellekään sitä, mitä ne todellisuudessa on.

Asia on sillä lailla, että lauluja on tehtävä ennen kuin niitä voi lähteä keikoilla esittämään. Mutta tajuuko vallesmannit ja veroherrat tällasia. Ei. Ne luulee, että mulla on piano sitä varten kuin se on niittenkin olohuoneen nurkassa: että sitä päivittäin puunataan ja että saadaan likka väkisin pianotunteja ottamaan.

Ja jos mä menin esmerkiks Ruotsiin keikoille, niin mulla oli tuplaverotus -ensin verotti ruotsalaiset potin päältä ja sitten samasta palkkiosta vielä Hattulan verottajat. Se on kyllä niin vinkaa, ettei sitä lautamiesjärki tajuu.

Ja kaiken huipuksi mä olen kirjoilla Göteborgissa. Miks mun pitäis  Ruotsin keikoistakin maksaa veroa Hattulalle? No, kai ne Hattulassa sen osaa perustelle, koska mätkäyslappua tulee ihan solkenaan.

Mun mielestä Suomen verolait on niin epäoikeudenmukaisia kuin voi olla ja voi. Ainakin mun kohdalla verotus on jo vuosikaudet ollut täyttä paskaa. Mä uskon, että tilanne on sama monen muun kohdalla. Ihmiset on keikkapaikoilla käyneet mulle näistä juttelemassa. On ollut vapaita taiteilijoita, mutta myös verokirjalla töitä tekeviä duunareita. Mä tiedän, että nää ihmiset on mun kanssa samaa mieltä verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta.

Kun sellasta epäoikeudenmukaisuutta riittävän kauan kestää, menee kaikki halu yrittää. Siksi minäkin peruin buukatut keikkani ja nostin kytkinä. Antaa nyt sitten verokundien hoidella hommat. Mä olen harkinnut niin, ettei niitten heti tartte päästä mun kimppuun niitten lappujensa kanssa. Siks mä en kerro kellekään, minne mä olen menny.

Nyt tietysti kaikki jengit luulee, että mulla on jossain jemmassa pirusti hintaa. Mutta niin ei kylläkään ole. Kyllä mä tässä tavallisen tyhjänä jätkänä puhallan menemään.

Ei kukaan eikä ainakaan veroherrat tajuu, miten kovat yleismenot mun hommissa oli. Sitä joutu hommaamaan kaiken maailman vehkeet ja kulkemaan tuhansia kilometrejä, että sai hintaa kasaan. Ennen kuin pääsi keikalle oli tehtävä lauluja ja siihenkin meni hintaa. Mut näitä yleiskuluja ei hyväksytty verotuksessa. Ei tommonen verojohtaja byroossaan tällasia tajuu. Se sanoo vaan, että höö-höö ja panee mätkäyslappuja postiin. Niitten mielestä mun olis kai tarvinnut tehdä piisejä kammalla ja vessapaperilla. Mutta kai jokainen järki-ihminen ymmärtää, ettei sillä lailla kunnon jälkeä tule.

No niin - se on nyt kumminkin niin, että mä olen menossa semmoseen paikkaan, missä mä saan rauhassa funtsia näitä asioita ja olla rauhassa ja tehdä sellasta duunia mitä muutkin ihmiset tekee ja mistä ei takuulla päästä mua mätkäyttämään.

Joten se on sitten niinku so long.

Suomiko verohulluuden maa?

Suomen kansan lempilapsen, retkulaulaja Irwin Goodmanin kirje oli pommi. Hän on jättänyt Suomen ja lähtenyt ulkomaille tavalliseen ruumiilliseen työhön.

Toinen toistaan purevampien, svengaavampien, iskevämpien, levytuotantomme tasapaksuudesta poikkeavampien laulujen tekijä ja esittäjä on mennyt. Jäljellä ovat vain hänen laulunsa, jotka ovat kohta vuosikymmenen ajan ilahduttaneet ihmisiä heidän raskaan päivätyönsä kevennykseksi.

Menetys on suomalaisten.

Muistan, miten Irwin erään kerran viittasi vapaan ammatin harjoittajien vaikeuksiin ja sanoi: - Minä en halua tästä maasta pois. Haluan jatkaa niin kauan kun minua kuunnellaan, ja sitten kun ei enää kuunnella yritän jotain uutta.

Nyt Irwin on lähtenyt. Hän ei lähtenyt sen vuoksi etteikö häntä kuunneltaisiin. Hän lähti epäoikeudenmukaisen verotusjärjestelmän vuoksi.

Onko Suomi niin verohulluuden maa?

Kyllä. Kysymykseen on pakko vastata myöntävästi. Suomessa ovat verotusasiat aika hullusti. Ja hullummin  verolait kohtelevat yksityisiä ihmisiä. Esimerkkejä on monia. Irwin mainitsee niistä muutamia kirjeessään. Lisäksi meillä on paljon puhutut aviopuolisoiden yhteisverotus ja harkintaverotus, joka antaa verottajalle mahdollisuuden mätkäyttää lisäveroa milteipä vain pärstäkertoimen mukaan.

Irwin on myös eräs esimerkki verotuksemme epäoikeudenmukaisuudesta. Veroviranomaiset ovat jo vuosikausia jahdanneet häntä kuin metsästettävää eläintä. Mätkäyksiä on ladottu mätkäysten päälle. Aivan naulan kantaa ja aivan omasta kokemuksestaan Irwin eräässä laulussaan sanoikin:

Harvoin mekin ansaitsemme

Suomen maassa suuressa.

Tulot kasvaa kyntäjälle,

verot työnsä täyttäjälle.

Mustan vielä, miten Irwin toisella kerralla sanoi, että hän kokee oman työnsä laulujen tekijänä ja esittäjänä tärkeäksi ja raskaaksi. - Mutta suomalainen työläinen on ansainnut lepohetkensä ja sen, että voi levätä mieleistensä laulujenkin parissa, hän sanoi.

Paitsi verohulluuden maa Suomi tuntuu  olevan myös luovan työ täydellisen arvostamattomuuden maa. Suomen kalleudessaan vertaansa hakevaa vientitavaraa eivät ole yksin siirtolaisiksi lähtevät ammattityöntekijät. Yhtä kallista vientitavaraa on luovan työn tekijän ulosvienti. Tai heidän tuotteittensa.

Lukuisat ovat ne keksinnöt joita suomalaiset keksijät ovat markkinoineet ulkomaille sen vuoksi, ettei niitä ole osattu täällä arvostaa. Lukuisasti on suomalaisia tieteentekijöitä lähtenyt työskentelemään ulkomaille, koska heidän työtään ei täällä ole tuettu tai arvostettu.

Irwin on luova ihminen, siitä ei kenelläkään liene epäilystä. Kun hänet tappavalla verotuksella pakotetaan luopumaan työstään Suomessa ja hakeutumaan jonnekin muualle ruumiilliseen työhön,  on kyseessä kallis munaus.

Kyseessä on luovan taiteilijan tappaminen.

Sarvikuonojen maa, tyhmyyden tyyssija, hitaan aivokuoleman maa tämä Suomi. Vai onko?

Hymy 1972-10

© Hymy