Kuolemanleirillä!
Reilun tunnin junamatkan jälkeen Krakowasta saavuin Oswiecimin (Auschwitzin) kaupunkiin. Koska olin vielä vailla tietoa tulevasta majapaikasta, menin keskustaan, kirkon viereiseen rakennukseen kysymään majapaikkaa. Hetken siinä kolme miestä keskustelivat ja minulle kiikutettiin avaimet kouraani ja vahtimestari lähti opastamaan kulkuria oikeaan huoneeseen.
Myöhemmin selvisi, että rakennus on katolisen kirkon ammatillinen oppilaitos. Majapaikkani sijaitsi sisäoppilaitoksen puoleisessa rakennuksessa. Huone, johon saavuin oli siisti, mutta askeettinen. Seinällä oli Jeesus-ristillä veistos. Olin saapunut pyhään paikkaan.
Oppilaitoksen ravintolassa oli valmiina maittava illallinen, jonka jälkeen lähdin huoneseeni lukemaan tositarinaan pohjautuvaa Junanryöstäjät-kirjaa. Kirja kertoo kahdesta joukkiosta, jotka 1960-luvulla ryöstivat postijunan ja saivat saaliikseen yli kaksi miljoonaa puntaa. Mielenkiintoinen ja jännittavä kirja.
Reilun kahden viikon aikana olen tutustunut useisiin ihmisiin. Usein on kysytty, että miksi lähdin näin pitkälle matkalle. Mitä teet matkan aikana kirjoittamisen ohessa? Hyvä kysymys.
Aina ei voi syödä, juoda, juhlia, kuljeskella kaupungilla. Kuinka täytän matkan aikana hiljaiset ja ”tyhjät” hetket? Kolmen kuukauden Interrail-reissu vaatii stoalaista asennetta. Täytyy pystyä luopumaan ylellisyyksistä ja pyrkiä olemaan sinut sisäisen maailmansa kanssa. Parikymppinen perusreilaaja juhlii kuukauden vaikka joka yö, mutta kolmen kuukauden reissu vaatii kurinalaista asennetta jo oman henkisen ja fyysisen jaksamisen vuoksi.
Kauhunhetkeni Auschwitzissa
Tämän reissun mielenkiintoisimmat ja tutustumisen arvoisimmat kohteet olivat Auschwitzin ja Birkenaun museoalueet. Auschwitz perustettiin alunperin 1940-luvulla Puolan poliittisia vankeja varten. Oswiecimin kaupunkia ei kuolemanleiriksi valittu aivan sattumalta, sillä se sijaitsi syrjäisellä paikalla. Kaukana muiden ihmisten silmistä.
Kävellessäni kuolemanleirillä olin tulla hulluksi. Pelkäsin joutuvani skitsofreeniseen tilaan. Korvissani soi tyhjien parakkien seinien kuoleman äänet. Mitä kauheuksia ovat juutalaiset joutuneetkaan Hitlerin toimesta kokemaan.
Auschwitz on tutustumisen arvoinen paikka turhista ja pienistä asioista valittaville ja suvaitsemattomille ihmisille. Meillä tämän päivän suomalaisilla on sentään kaikilla jonkinlainen suoja mihin päänsä kallistaa. Suomessa kuollaan viinaan, mutta harva sentään nälkään. Jokaisella omaisuus mahtuu vaikka muovikassiin. Kuolemanleirillä 1940-luvulla ei ollut muuta kuin vaatteet päällä ja Tuonelan kellot kutsuivat surkeassa tilassa olevia ihmisiä viimeiselle matkalle.
En unohda koskaan, niin vaikuttava oli vierailu kuolemanleirillä.
Viivyttyäni Puolassa kahdeksan päivää lähdin yöjunalla Budabestin kautta Balaton-järven rannalla sijaitsevaan Keszthelyn kaupunkiin. Paikka on Unkarin suosituimpia turistikohteita, jossa uimisen lisäksi on lukematon määrä muita aktiviteetteja. Rento ja viihtyisä rantalomakohde. Kahden päivän vierailun jälkeen saavuin takaisin Budabestiin.
Täältä on tarkoitus lähteä keskiviikkona Romaniaan Constantan Mustanmeren rantakaupunkiin. Yli 20 tunnin junamatka on edessä, mutta onneksi sentään sain varattua makuupaikan.
Markku Mutanen
ADHD-luennoitsija, Interrail-seikkailija ja Hymy-lehden blogikolumnisti
