Kerjäläisenä Romaniassa!
Kuukausi sitten lähdin reissuun. Runsaasti on tullut palautetta sähköpostitse sekä blogini kautta. Joku on loukkaantunut siitä, kirjoittamistyylini ei ole yhtä sliipattua kuin on Nokian it-nörtin jakaus vaan yhtä rehevää kuin on Pihtiputaan mummon muodot.
Lukijoita täytyy muistuttaa siitä, että kouluaikanani kansa-, kansalais- ja peruskoulussa kirjoittaminen oli minulla hyvin heikkoa. Olen saanut kuusi kertaa kirjoittamisesta ehdot ja yhden kerran jäin luokalleni. Nyt aikuisiällä rakastan kirjoittamista, joka on nykyisin suorastaan intohimo. Kaikista kirjoittamisvaikeuksista huolimatta keväällä 2009 julkaistiin kirjoittamani elämäkertakirja Ylivilkas lapsi, Lennokas aikuinen. Aikaa kirjoittamiseen kului 4 vuotta.
Voitte vain kuvitella, mitkä tunnelmat olivat kun kirja julkaistiin Salon Kulttuurikeskus Kivassa. Paikalla oli 4 kansanedustajaa, 200 kutsuvierasta ja esiintymässä 40 henkinen kuoro. Minä vähälahjainen kirjailija ensimmäisessä penkkirivissä. Tähän mennessä kirjaani on myyty yli 800 kappaletta.
Toiseksi on väitetty, että majoittaudun kalliisti hotelleissa lehtifirmojen laskuun, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Mielelläni majoittaudun vaatimattomissa hostelleissa, sillä Suomessa työni vuoksi olen joutunut tarpeeksi majoittautumaan hotelleissa.
Hyvä on myös muistaa, että Interrail-matkailu on tarkoitettu kaiken ikäisille junamatkustamisesta kiinnostuneille. Itselläni on takana -aikuisiällä 5 interrail-matkaa.
Pitkä junamatka oli takana, kun saavuin Bukarestin kautta Constantaan, Mustanmeren vanhimpaan satamakaupunkiin. Etukäteen oli ennakkoluuloja romanialaisia kohtaan, etta maa suorastaan vilisee kerjäläisiä seka turistien kimppuun hyokkäävistä kulkukoirista. Suuri yllätys oli, että Constantan kaupungissa en nähnyt yhtään maassa makaavaa kerjäläistä. Liekö kaikki paenneet Suomeen? Kulkukoiratkin söivät mielummin ruohoa, eivät edes Interrail-seikkailijan kintut kelvanneet.
Constantassa Mamaia taas on turistien suosikkikohde, jossa vierailee ihmisiä ympäri mailmaa. Ilmasto on todella miellyttävä, vaikka lämpötila oli yli 35 astetta. Merituuli vilvoittaa auringonpalvojia. Viiden päivän vierailun aikana en nähnyt ainuttakaan suomalaista.
Luonnollisesti, varsinkin öiseen aikaan kannattaa itsestään ja omaisuudestaan pitää hyvää huolta. Varsinkin missä liikkuu turisteja, siellä valitettavasti myös on taskuvarkaita. Kannattaa muistaa, että ”nelivetopäällä” kulkevia suomalaisia valokuvataan lännessä ja ryöstetaan idässä.
Romanialainen ruoka on todella hyvää ja edullista. Viidellä eurolla sai vatsansa täyteen. Tietysti myös Romaniasta löytyy kalliita ravintoloita, joissa annokset maksavat enemmän kuin suomalaisten ketjuravintoloiden ”purkkiruuat.” Samoin myös hotellien hintatasot vaihtelivat. Itse yövyin hotelli Arionissa, jossa yö maksoi 24 euroa, mutta kalleimmat hotellit maksavat lähes 200 euroa yölta.
Ensimmäisen kerran koko reissun aikana kävin Constanstassa kahdessa diskossa, meno oli aivan mahtavaa. Tanssin koko illan romanialaisten naisten kanssa. Yksikään ei kieltäytynyt tanssiin kutsusta, vaan paita märkänä sain kuluttaa tanssilattiaa. Liputkin diskoon olivat vain 20 leuta eli n. 4.5 euroa. Juomat maksoivat 2-3 euroa.
Kaiken juhlinnan jälkeen koittaa myös seikkailijalle työntäyteinen arki. Eli tutustumista paikallisiin nähtävyyksiin ja ihmisiin. Kaiken huipuksi päätin kokeilla kerjäämistä, ilmeisesti olin ensimmäinen suomalainen kerjäläisenä Romaniassa. Hampurin Merimieskirkolta ostetulla Muumi-tamburiinilla Constantan kadulla soittelin ja lauloin suomalaista kansanlaulua rahan toivossa. Valitettavasti hattuun ei lentänyt yhtään lanttia. Jos ei onnistu kerjääminen kotimaassa niin vaikeata on olla kerjäläinen Romanissa.
Markku Mutanen
ADHD-luennoitsija, Interrail-seikkailija ja Hymyn blogikolumnisti
