Aurinkorannikon unelmia
Vietettyäni Kreetalla kaksi viikkoa, lähdin Ateenan kautta Patrakseen, josta laivalla Anconaan. Muutaman tunnin odottelun jälkeen hyppäsin Venetsian-junaan ja vietin siellä ainoastaan yhden yön. Lyhyeen visiittiin oli luonnollinen syy. Romanttinen ja idyllinen Venetsian kaupunki on usean matkaajan suosikkikohde. Asialla on toinen puoli. Kaupunki on erittäin kallis. Vaatimaton hostellihuone maksoi 45 euroa, kun Kreetalla laadukas apartamentos maksoi vain 21 euroa vuorokausi. Kreetalla sai pitsan vitosella, mutta itse pitsamaassa moisesta herkusta joutui maksamaan 14 euroa. Pitsat Kreetalla olivat vielä maukkaammatkin kuin Venetsiassa, jossa ne maistuivat lähinnä kengänpohjalle.
Reissun aikana ainoa vastoinkäyminen on tähän mennessä ollut keuhkotieinfektio, jonka sain jo kahta päivää ennen lähtöä Kreetalta. Muutoin mies ja junat ovat pysyneet raiteillaan. Venetsian rautatieaseman lippuluukulla tosin ilmoitettiin, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia matkustaa Monacon kautta Espanjaan, koska interrail-matkailijoille varattu kiintiö on täynnä. Olin pulassa. Kuinka nyt köyhä mies pääsee Monacoon, jossa oli tarkoitus olla päivä miljonäärinä.
Romaniassa katukerjäläisenä, Monacossa miljonäärinä. Ryysyistä rikkauksiin -hanke valitettavasti kaadettiin jo rautatieaseman lippuluukulla. Kurja on köyhän kohtalo! Olisihan se ollut mukavaa valokuvauttaa itsensä Ferrarin ja kauniin silikonirintaisen naisen kanssa, tai käydä pelaamassa Monte Carlon kasinolla matkakassa tyhjäksi.
Kärsimysten junamatka
Vaihtoehdoksi jäi matkustaa Lausanneen ja siellä miettiä jatkoa. Paikan päällä selvisi, että seuraava juna Geneveen lähtee vasta aamulla 4.30, ainoaksi mahdollisuudeksi jäi leiriytyminen rautatieasemalle. Elämys oli ensimmäinen koko reissun aikana. Rautatieaseman penkillä nukkuminen olisi fakiirille ollut nautinto, mutta interrail-seikkailijalle se oli kuin rangaistus.
Aamun valjettua hyppäsin unihiekkaa silmissä Geneven junaan, josta muutaman tunnin odottelun jälkeen lähdin Lyoniin Ranskaan. Ennakkoon olin varautunut pitkään junamatkaan Pariisin kautta Madridiin. Onnekseni Lyonista onnistuin saamaan lipun Madridin yöjunaan.
Huonosti nukutun yön jälkeen oli mukava mennä ilmastoituun vaunuun, mutta jo muutaman tunnin jälkeen alkoi vaikeudet. Penkillä nukkuminen tuntui todella raskaalta, koska keuhkot ja pää olivat täynnä limaa. Aamuyön tunteina, väsymyksestä sekaisin, kaivoin rinkasta makuupussin. Ajattelin, että junan lattialla saisin paremmin nukutuksi, mutta muutaman tunnin jälkeen heräsin astmakohtaukseen. Ilmeisesti vaunun kokolattiamaton pöly vain pahensi muutoinkin kelvotonta oloa.
Aamulla juna saapui kuumaan Madridiin, sieltä jatkoin helpottuneena matkaa luotijunalla Malagaan. Päämääränä suomalaisten lomakohde Fuengirola. Malagan-junassa haaveilin vaihtoehdosta muuttaa kokonaan Fuengirolaan, mikäli löytyisi edullinen vuokra-asunto. Ennen matkaa Salossa vein
huonekalut varastohotelliin, sillä ei olisi ollut mitään järkeä maksaa vuokraa tyhjästä asunnosta.
Käärmeitä paratiisissa?
Kuinka ollakaan, reilut viikko sitten tutustuin suomalaiseen liikemieheen, jonka kautta onnistuin saamaan espanjalaiselta asuntosijoittajalta tyylikkään vuokra-asunnon. Asunto on kuin unelma, kaksi parveketta, olo- ja makuuhuoneessa. Samoin kaksi televisiota. Täydellinen keittiö, mehupuristimesta yleiskoneeseen, lisäksi täydellinen kuuden hengen astiasto. Asunnossa on sähköportit ja ympärivuorokautinen vartiointi.
Tupaantulijaiset kymmenelle hengelle on tarkoitus järjestää kahden viikon kuluttua. Tietysti jokaisessa paratiisissa on myös käärmeitä. Toissa viikonloppuna, suomalaisesta ravintolasta, minulta varastettiin kamera. Tietysti harmitti, on kierretty Puola, Unkari ja Romania, niin sitten Fuengirolassa suomalaisesta ravintolasta varastettiin kamera. Paikalla oli vain suomalaisia. Loppujen lopuksi kameravarkaus on pieni juttu, maailmassa tapahtuu suurempiakin asioita. Ei se kamera huutamalla tule takaisin.
Olen todella onnellinen ja tyytyväinen mies. Täällä on lämmintä ja mukavia suomalaisia on joka puolella. Rakkauttakin on ilmassa, saas nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Erikoiskiitokset Hostel Nevadan henkilökunnalle.
Markku Mutanen
ADHD-luennoitsija, Interrail-seikkailija ja Hymy-lehden matkakolumnisti
