Hymy

Yö perulaisen tummaverikön kanssa

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut varsinaista seikkailua, josta saisi tehdyksi kirjan taikka elokuvan. Päivä matkustelua yhdessä sveitsiläisen naisen kanssa, majoittautumista samassa huoneessa perulaisen kaunottaren kanssa ja ”sokerina pohjalla” musiikkireportterina Splitin Musiikkifestivaaleilla.

Jätin hyvästit Constantan kaupungille ja matkustin yöjunalla Bukarestin kautta lähelle Serbian rajaa Timisoaran kaupunkiin. Sieltä oli tarkoitus jatkaa Budapestin kautta Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin. Epäonnekseni yöjuna oli lähes kolme tuntia myöhässä, joten jouduin etsimään muita vaihtoehtoja matkustaakseni Kroatiaan. Rautatieaseman lippuluukulla ehdotettiin matkustamista linja-autolla Aradnin kaupunkiin, sieltä jatkamaan eteenpäin.

Hetken mietin vaihtoehtoja. Viereisellä penkillä istui nuori nainen ja rohkeasti päätin mennä juttelemaan ”tankero-englantia” hänen kanssaan. Myös hän oli tullut samalla yöjunalla ja hieman ihmeissään, vaihtoehdoista matkustaa Serbian Belgradiin. Ehdotin hänelle, etta lähtisimme yhdessä läheiseen kahvioon miettimään ratkaisua matkustusongelmiimme. Vietimme reilun tunnin kahviossa ja menimme uudestaan lippuluukulle selvittelemään kimuranttia tilannetta. Hänelle ehdotettiin vaihtoehtoa matkustaa junalla Vrsackin kaupunkiin ja sieltä linja-autolla Belgradiin.

Tehtyäni sinunkaupat sveitsiläisen Rahaelin kanssa, päätimme yhdessä matkustaa Belgradiin ja seuraavana päivänä jatkaisin Zagrebiin. Junamatka meni mukavasti, Rahael puhui hitaasti ja rauhallisesti, joten ymmärsin hänen puheestaan lähes kaiken. Hänen mielestään puhuin aivan kohtuuhyvin englantia, vaikka omasta mielestäni vain latelin sanoja suustani peräkkäin.

Pimeän taksin kyydissä