Totuus sumuvaloista
Rohkenenpa veikata, että autoissa killistelevät sumuvalot kuuluvat kansakunnan kuumimpiin puheenaiheisiin. Niiden käytöstä jaksetaan vatvoa hartaammin ja pidempään kuin naapurin emännän syrjähypyistä tai poliitiikkojen kyseenalaisista liiketoimista.
Kielenkantojen kurittomuudella ei ole minkäänlaista rajaa, kun keskustelu siirtyy näihin harmittomiin, mutta turvallisuuden kannalta erittäin tärkeisiin vakiovarusteisiin.
Vanhat, ajokorttinsa menettäneet mopedipapat siunailevat näitä kalkkiviivojen välissä kaahailevia ökymaastureita, joilla on keulassa enemmän valoja kuin peräkylän kirkonkylällä. Ennen vanhaan kun riitti veivattava dynamo ja öljylyhty.
Vastaavasti kerran kuukaudessa bingoiltaan körryyttelevät valittavat seuraavan viikon paikallislehdessä hengenvaarallisesta automatkasta, jonka syylliseksi leimataan vastaantulevista autoista heijastuva valomeri.
Suurimman syntitaakan saavat niskaansa ne onnettomat, jotka taittavat matkaa sumuvalot päällä.
Ja entäpä nämä polkupyöräilyyn hurahtaneet viherpiipertäjät. Heidän mielestään kaikki autoiluun ja yleensäkin normaaliin elämiseen liittyvä saastuttaa. Sumuvalot eivät ole heidän mielestään poikkeus, sillä onhan jo koiraparkojen tassunjälkienkin tutkittu olevan suuri uhka ihmiskunnan tulevaisuudelle.
Tienpäältä leivänmuruset hankkivana törttöilen siinä missä muutkin, mutta kalkkiviivojen välissä olen oppinut käyttämään myös paljon puhuttua maalaisjärkeä.Niinpä rohkenen peräänkuuluttaa tätä Luojan luomaa opetusta myös muilta kumitassujen kuluttajalta.
Varsinkin viime viikkojen aikana moni meistä on joutunut ajamaan varsin haasteellisissa liikenneolosuhteissa. Näkyväisyys on ollut ajoittain vain keulapellin puoliväliin ja matkaa on taitettu puhtaan tuurin avulla. Sakeassa lumipyryssä taivaltaminen ei ole kokeneeltakaan ajajalta lastenleikkiä. Hikihän siinä tulee, kun saa koko ajan miettiä, milloin kopsahtaa kallis pusu.
Peräänajotilanteessa ei auta selittelyt näkymättömyydestä, sillä laki on laki ja peräänajaja on AINA syyllinen.
Niinpä en jaksa ymmärtää, minkä takia vain murto-osa löytää autostaan sellaisen pienen pienen nappulan, jota napsauttamalla menopelin peräpuolelle syttyy kirkkaanpunainen valo.
Nimittäin tämä pieni punainen, jota myös takasumuvaloksi kutsutaan, saattaa olla huonolla kelillä autosi ainoa valonlähde.
Me autoilevat luomakunnan jäsenet olemme ihmeellinen sekoitus typeryyttä ja tietämättömyyttä, maustettuna ripauksella piittaamattomuutta. En liene ainoa kalkkiviivojen kuluttuja, joka on törmännyt kauniina kesäpäivänä valoilmiöön, joka ei ole peräisin avaruusaluksesta, vaan kanssakulkijan autosta.
Nämä edestä ja takaa amerikkalaiselta joulukuuselta näyttävät menopelit eivät aina ole niin sanottuja teinikorolloja. Valohirmujen takaa löytyy usein myös kadonnutta nuoruuttaan etsivä isäntämies.
On tietenkin tyhmää kysyä, mutta missä opinahjossa opetetaan, että sumuvaloja suositellaan käytettäväksi mieluummin heinäkuun helteillä kuin tammikuun tuiverruksilla?
Mitä mieltä Te olette sumuvalojen käytöstä eli käytetäänkö kyseisiä valoja oikein?
Ovatko sumuvalot hyödyke vai pelkkä turhake?
Missä tilanteissa etu-ja takasumuvaloja pitäisi käyttää?
Opastakaa, neuvokaa ja antakaa oikeita vinkkejä sumuvalojen käyttöön!
Liikenneturvallisin terveisin
