Katsastustoiminta, laillista rosvousta
Näin se vaan on, että teiden artistit eli autoilijat ovat edelleen yhteiskunnan kovimpia maksumiehiä. Ei mene sellaista vuotta, etteikö kumitassujen omistajille räpsäytetä lisälaskua kalkkiviivojen kuluttamisesta.
Joku viisas on joskus sanonut, että auto ja akka ovat perheen suurimpia raharohmuja. Pitänee paikkansa.
Suurella rakkaudella hankittu peltilehmä nielee euroja, vaikka kromilla varustettu kaunotar lepäisi talvet tallissa ja rullaisi vain kauniilla kesäkelillä.
Vaikka allekirjoittaneen auto ei ehdi tallissa lepäillä, niin lompakko huokasi pahimman kerran, kun sain ihan nimellä varustetun kirjeen katsastuskonttorilta.
No, sehän on päivänselvää, että auto, uudehkokin auto, täytyy lain mukaan katsastaa. Muuten käy samalla tavalla kuin vanhalle koulukaverilleni. Hän oli työkiireissään unohtanut leiman umpeutumisen ja kuinkas kävikään; huonomielinen poliisisetä pysäytti kolme viikkoa katsastamattomalla autolla ajaneen ”rikollisen”, räpäsytti sakot ja vei vielä bonuksena kilvetkin.
Ei auta selittelyt inhimillisestä unohtamisesta. Kalliiksi tulee unohtelu, mutta kallista on myös katsastaminen.
Tarkka kun olen, niin selvitin lähiympäristössä olevien katsastusasemien hintahaitaria. Yllätys oli melkoinen ja rehellisesti sanottuna tyrmäävä. Hintaerot olivat huimaavia.
Halvimmillaan tavallisen henkilöauton katsastus tarvittavine testeineen on 45 auroa ja vastaavasti kalliimmasta leimasta joutuu pulittamaan 101 euroa. Pintaan nousee hämmästystä ja kummastusta herättävä kysymys, että miten tämä voi olla mahdollista?
Onhan laitteet, työmäärä, aika ja ehkäpä myös ammattitaito jokseenkin samanlaisia, mutta kassakone antaa kuitenkin erilaisen lopputuloksen.
Osasyy huimiin ja ihmismieltä kiristäviin hintaeroihin lienee kuitenkin alan yksityistämisessä. Ennenhän autojen kanssa käytiin hikoilemassa valtiovetoisilla katsastusasemilla, joiden koppalakkisia ”inssejä” pelättiin enemmän kuin kummituksia.
Yksityisten katsastusasemien myötä palvelu muuttui luonnollisesti leppoisemmaksi ja mikä parasta; asiakas voi lievittää ymmärrettävää jännitystään myös kahvikupposen ääressä. Mutta mikä meni muutoksessa pieleen?
Vielä muutamia vuosia sitten hymyilevien ”inssien” leima rokotti lompakkoa suhteellisen tasa-arvoisesti, mutta nyt puhutaan jo laillisesta ryöstöstä. Tuskin ammun pahasti pieleen, jos väitän, että valtaosa katsastusasemien rahavirrasta valuu ulkomaalaisten omistajien ehtymättömiin taskuihin.
Onneksi löytyy vielä muutamia asemia, joissa liputetaan suomalaisella palvelulla. Niin, ja näissä suomipoikien kipparoimissa konttoreissa asiakasta arvostetaan kohtuuhinnoilla ja kokemukseeni perustuen myös tuoreimmilla leivonaisilla. Viimeksi lähti mukaan myös kourallinen namusia ja kaksi jäärapaa.
Hups, ai niin. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua korruptiota? Tiedoksi, vain, että jos tarkastus tulee kohdalle, niin namut on syöty ja jäärapaset lahjoitettu eteenpäin.
Minkälaisia kokemuksia Teillä on katsastusasemien hinnoittelusta?
Kannattaako vertailu?
