Kaistojen kaistapäät!
Mihin ihmeeseen meillä on kiire?
Eipä mene viikkoakaan, ettei joku vajaalla aivokapasiteetilla varustettu autoilija aiheuta ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Ohitukset ovat suoraan sanoen järkyttäviä tai paremminkin sanottuna katastrofaalisia. On suoranainen ihme, että kalkkiviivojen välissä selviää hengissä!
En yhtään ihmettele, vaikka uutiset kuolonkolareista ovat päivittäisiä. Olipa letka sitten pitkä tai pätkä, niin aina löytyy joku kaistapää, jonka täytyy näyttää rohkea miehuutensa.
Anteeksi vain, hyvät herrat, mutta kaistapäisimmät kuskit löytyvät tutkitusti miesten puolelta. Toki tytöistäkin löytyy kaahareita, mutta hurjin ”harakiri”-laji näyttää olevan varsin miesvoittoinen.
Näin se vain on, että keltaiset viivat ovat vain pelkkä pöljä koriste teiden kaistapäille. Tyhjät aivot ja puusilmät eivät rekisteröi myöskään mäkiä, mutkia eikä muita tiellä liikkujia. Pääasia, että humma kulkee ja rokki soi.
Keskivertoa enemmän ajavana en voi muuta kuin kauhistella tätä nykyliikenteen venäläistä rulettia. Täytyy vain ihmetellä, minkälaisella ajatusmaailmalla varustettu kaveri lähtee vaarantamaan sekä itsensä että muiden hengen?
Varsin usein näkee, että hurjiin ohituksiin syyllistyvä on perheellinen tyyppi. Vieressä istuu yleensä kauhusta jäykkä nainen ja takapenkillä pomppii pari kakaraa ja koira. Mutta eipä sen isäpapan ajatusmaailmaan taida mahtua peiliä raapivissa ohituksissa muuta kuin perillä odottava nakkipaketti ja kaljakoppa.
Toinen teiden itsemurharyhmä on juuri ja juuri ensimmäisiä parranhaituviaan kasvattavat parikymppiset. Nämä tuhansista eri varaosista kasatut autonräppänät ovat jo syntyessään tieliikennekelvottomia. Jarruista ei ole tietoakaan, renkaat kiiltelevät paremmin kuin kekkosen kalju ja ruohonleikkurissakin on paremmat ajo-ominaisuudet. Näillä pärröillä lähdetään kuitenkin liikenteen sekaan ja pistetään pakka sekaisin.
Kolmella viiksikarvalla varustettu amiskossi kun ei piittaa muista, vaan nappaa lapasen pohjaan ja lähtee kiilaamaan kymmenen humman ruosteläjällä edessä olevaa autojonoa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan laskupää tehdäkseen johtopäätös, ettei moisella katiskalla ohiteta turvallisesti edes mopedia.
Niin, entäpä nopeusrajoitukset? No, nämä pyöreällä lapulla olevat numerot ovat vain numeroita.
Halvimmatkin navigaattorit varoittavat peltipoliiseista ja tutulla reitillä laatikkojeparit opitaan äkkiä ulkoa. Lootien välit voidaankin sitten ajaa hummat ulvoen. Jalkoihin jää, jos yrittää edes joten kuten noudattaa nopeusrajoituksia.
Niin, ja mikä hurjinta; talvisaikaan, olipa sitten pyry tai pakkanen, moni kaahari mieltää lapussa olevan numerosarjan alimmaksi nopeudeksi…joten uutisointeja kuolonkolareista riittää talvellakin.
Ei auta puheet, uutisointi eikä valistus. Varsin moni meistä mieltää itsensä maailman parhaimmaksi kuskiksi, tapahtuipa kalkkiviivojen välissä mitä tahansa. Valitettavasti tämä on puhdasta harhaa. Onnettomuudet tieliikenteessä ovat lisääntyneet ja suurimpana syynä ovat juuri nämä kaaharit.
Miten onnettomuuksia voitaisiin estää? Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että ajokortin ikärajaa tulisi nostaa ainakin parilla kolmella vuodella. Tällöinkin esimerkiksi 21-vuotias ei saisi ajolupaa ilman psykologisia testejä. Myös soveltuvuutta tieliikenteeseen tulisi testata. Myös ”nallekerhon” eli ikkunaan kiinnitettävän 80-lätkän paluu olisi suositeltavaa.Nuoren kuljettavan autoon tulisi pakolliseksi myös nopeudenrajoitin sekä alkolukko.
Mutta entäpä nämä yli-ikäiset kaaharit? Alkolukko ja nopeudenrajoitin olisi erittäin suotavaa myös heille, mutta lisäksi näille teiden kaistapäille pitäisi laatia järeämpi rangaistusmuoto. Sakkorangaistus ei kaahailuun pure, joten rakkaat lukijat, mikähän olisi paras keino saada teiden kaistapäät kuriin?
Turvallisia kilometrejä!
