Bonuskorttien taivas
Suomi on bonusten ja plussapallojen ihmemaa.
Osa bonuskorteista lupaa selvää alennusta, osa pyytää keräämään pisteitä ja kolmannella läpyskällä oletkin loppuvuodesta melkein rikas.
Lähes jokaisella puodilla on oma muovinen houkuttimensa. Jopa eroottisista pitsipöksyistä luvataan korttia vilauttamalla sensuellia alennusta - tai no, ainakin henkistä mielihyvää.
Mutta mikään onkaan totuus näistä kaiken kirjavista bonuskorteista?
Eräs vaikutusvaltainen liikemies toi hiljattain julkisuuteen totuuden, jonka jokainen tietää, mutta kukaan ei ole uskaltanut aikaisemmin sanoa.
Bonuskortit lupaavat paljon, mutta antavat vähän. Kuluttajaa eli ihmistä on helppo huijata. Me olemme erittäin vastaanottavaisia sanalle ”alennus” ja ”ilmainen raha”.
Bonuskortit ovat oivallisia houkuttimia. Niiden avulla kuluttajan halutaan keskittävän ostoksensa tiettyyn puotiin.
Toiset ovat uskollisia valinnoilleen, mutta toiset vastaavasti haluavat bonusta myös kilpailevan puodin makkarapötkystä.
Täytyy myöntää, että minunkin lompakossani on vino pino erilaisia bonuskortteja. Vuosien kokemuksella rohkenen sanoa, että suurin osa näistä korteista on pelkkää mainoskikkailua.
Laskin kerran, että erään tunnetun ketjun korttia pitäisi vinguttaa lähes tonnin edestä kuukaudessa, jotta postiluukusta tupsahtaisi muutakin kuin firman mainoskirje.
Tämä on tavalliselle kuluttajalle lähes mahdotonta, ottaen huomioon, ettei bonuksia kasaannu esimerkiksi tarjouksista.
Bonuskorttien lupaamat edut ja tukku kahisevaa on tietenkin mahdollista, jos bonusten eteen on käytettävissä RUNSAASTI rahaa. Yleensä tuotteet, joista bonuksia napsahtaa, ovat jo valmiiksi ylihintaisia. Tavallaan ne bonukset, joita saamme, ovat vain hyvitys merkkiuskollisuudesta. Olenko väärässä?
Minkälaisia kokeumuksia teillä on bonuskorteista? Antakaa vihjeitä, miten tavallinen kuluttaja saisi bonuskorteista irti mahdollisimman hyvän hyödyn.
Bonusterveisin
