Odotellaan lämmintä aurinkoa – mutta melanooma vaanii meitä kaikkia!
Heipsistä taas ystävät!
Tässä on ollut taas kerran kaikenlaista hulinaa elämässäni, iskin (muun muassa) silmäni työkaverin mieheen, mutta no hätä, mitään riitaa tässä ei ole kuitenkaan…
Helteitä odottelen toiveikkaana, mutta kuten kesäkuun Hymyn printtiversion haastattelustani voi lukea - suosittelen kaikille varovaisuutta auringon kanssa!
Salakavala melanooma, joka minulta leikattiin viisi vuotta sitten, yllätti minut täysin. En tiedä olisinko enää tässä, ellei valpas gynekologi olisi rutiinitarkastuksessa kiinnittänyt huomiota alavatsani kummalliseen luomeen. Olin toki katsellut itse luomeani, että miten tämä lapsuudesta asti vatsassani ollut pikkuinen luomi on muutamassa viikossa muuttunut ruman ”kuralätäkön” näköiseksi ja laajentunut kolminkertaiseksi. Olin lisäksi kummastellut luomen hilseilyä – rasvaamisesta huolimatta. Nämä kaikki ovat vaaran merkkejä.
Monet luulevat, että melanooma on musta, koholla oleva luomi. Tämä on todella harhakuvaa. Minun luomeni laajeni, ja ei todellakaan ollut mikään silmänilo. Mutta se oli vaaleanruskea, eikä millään tavalla kasvanut päälle päin. Vain hilseily pinnalla kummastutti.
Gynekologini ei mitenkään pelotellut minua, hän sanoi, että ei tuossa varmaan mitään kummempaa ole, mutta mene nyt näyttämään kuitenkin. Varasin saman tien ajan alan lääkärille.
Lääkäri katsoi luomeani ja sanoi, että minut täytyy leikata. Sivulauseessa hän sanoi samat jutut: ”Ei tuossa varmaan mitään ole”. Älysin jo silloin (teko)blondin aivoillani, että kyllä siinä jotakin on, koska hommaa ei voida hoitaa laserilla, kuten tutuilleni on tehty. Heillä oli ollut alkuvaiheen solumuutoksia luomissa. Lisäksi lääkäri totesi, että otetaan leikkauksessa pois aika paljon ympäröivää kudosta…Eli tajusin, että hän on huolissaan, onko syöpä levinnyt ja halusi lähettää ympäröivän kudoksen laboratorioon tutkittavaksi.
Leikkaus tehtiin pikaisesti. Silloin lääkäri kertoi, että ennuste on hyvä, mutta viikon päästä saan tietää, onko oletettu melanooma levinnyt. Melanooma on muihin ihosyöpiin verrattuna siitä häijy, että jos se on lähettänyt etäpesäkkeitä, sitä ei yleensä voida täysin parantaa.
Odottelin yllättävän rauhallisin mielin viikon verran uutisia leikkaukseni tuloksista, mutta kun lääkäri soitti – käteni tärisi niin, että kännykkä oli tippua kädestä. Uutiset olivat kuitenkin ihania, syöpä ei ollut levinnyt ja jopa itse ”pääluomen” muutokset eivät olleetkaan niin pahoja, kuin aluksi luultiin.
Olen ollut nyt siis viitisen vuotta terve, aurinkoa en ole alkanut pelkäämään tai välttelemään. Olen näiden vuosien aikana muun muassa käräyttänyt takareiteni Malediivien auringossa ja niin edelleen.
Solarium on minun kohdallani kielletty loppuelämäksi, mutta eipä tuo haittaa.
Elämä ei ole elämää jos koko ajan pelkää jotain. Aion nauttia auringosta ja elämästä täysillä. Nauttikaa myös tekin ystävät!
PusPus,
Geronima
