Kaukorakkauksia muistellen
Tervehdys ihanat lukijani!
Toivottavasti juhannus sujui onnistuneesti iloisissa merkeissä teillä kaikilla. Minä haaveilin pääseväni kesän ensimmäiselle venereissulle, mutta muiden jussin viettäjien mielestä merellä on vielä liian kylmä ja ei ole kivaa joutua pukemaan kauheasti vaatteita… No jaa, ei minua vain olisi haitannut! Aatto hurahti sitten kuivalla maalla leppoisasti grillaillessa - ja mikäpäs siinä.
Juhannus on romanttista aikaa ja mieleeni onkin äskettäin noussut muistoja – jostakin kumman syystä – nuoruuteni ns. kaukorakkauksista. Nehän ovat yleisiä etenkin teinitytöillä.
Minun ensimmäinen kaukorakkauteni oli tennistähti John McEnroe, johon hullaannuin 10-vuotiaana. Tuijotin herkeämättä Wimbledonin tennisturnauksen finaalia – ei haitannut, etten älynnyt hölkäsen pöläystä tenniksestä – ja itkin silmät päästäni, kun John hävisi Björn Borgille! Rustasin tankeroenglannilla Johnille kirjeenkin. Olin onnesta soikeana saatuani puolen vuoden päästä kortin, johon oli leimasimella lätkäisty Johnin nimmari!
John unohtui aika pian, koska rakastuin seuraavaksi Nykäsen Mattiin. Kotona oltiin vihaisia, koska sanomalehdessä oli heti reikä, ennen kuin kukaan muu oli ehtinyt lukea sitä. Keräsin kaikki mahdolliset Matin kuvat ja liimasin ne ruutuvihkoon, joka oli koristeltu sydämillä. Tunteet mattia kohtaan hiipuivat kokonaan vasta vuosien jälkeen, kun mustasukkaisuudesta kiehuen tulin kaupasta ulos. Olin nimittäin nähnyt lööpin, että Matilla on tyttöystävä nimeltä Tiina!
Kaikkein kiihkeimmin rakastuin kuitenkin Jussi Hakuliseen, joka soitti koskettimia juuri pinnalle nousseessa Yö-yhtyeessä. Olin juuri täyttämässä 13 vuotta. Rakkauteni kesti yli kolme vuotta. Kuumin rakastumisvaiheeni Mattiin oli tuolloin jo ohi ja moniavioisena luonteena olin valmis rakastumaan johonkin toiseenkin…
Minulla oli 16-vuotiaana hetken aikaa tamperelainen poikaystävä, jolla oli ilokseni auto. Ollessani kylässä hänen luonaan keksin, että Pori on kuulemma aivan ihana kaupunki ja haluaisin nähdä sen. Että eiköhän lähdetä ajelulle?
Kuskautin siis itseni Poriin ja suoraan sen kerrostalon eteen, jossa Jussi silloin asui. Menin yksin seisomaan rappuun ja tuijottelin varmaankin kymmenen minuuttia nimitaulua, jossa luki Hakulinen. Palasin autoon ja ilmoitin että jep, voidaankin tästä lähteä takaisin Tampereelle. Ylikiltti poikaystäväni kyseli koko kotimatkan, että en kai nyt vain tuon Jussin rapun takia halunnut Poriin, kun mikään muu ei kiinostanut! Minä siihen, että en tietenkään…
Jussin ohella minulla oli vielä yksi ihastus muutaman kuukauden. Kyttäilin Popedan kauniskasvoista kitaristia Costelloa. Jussi pysyi kuitenkin ykkösenä.
Olen molempien kanssa Facebook-kaveri nykyään, ja Jussin kanssa olen jutellut aika syvällisiäkin. Arvostan suunnattomasti hänen luottamustaan ja en ikinä pettäisi sitä. Costellolle kerroin, että kuolasin hänen peräänsä teininä. Hän vitsaili, että tilanne taitaa nykyään olla toisin päin!
Kas tässä taas nämä nuoruusmuistot, ihanaa viikon alkua kaikille!
Pushali,
Geronima
