Heissulivei rakkaat Hymyn blogini lukijat!
On kulunut tovi jos toinenkin ja en ole kyennyt bloggailemaan, mutta nyt homma jatkuu entiseen malliin.
Mediassa on jo aiemmin mainittu sairauteni – kilpirauhasen vajaatoiminta. Tyroksiini-lääkitys siihen tekee minulle huonon olon ja turvottaa. Superfood-ruokavaliollani sekä Havupuu-uute juomalla sain parannettua itseni siten, että kolmeen vuoteen en ole lääkkeitä tarvinnut. Kilpirauhanen elpyi ja alkoi tuottaa tärkeää tyroksiinihormonia omatoimisesti.
Tämä kesä on kulunut rennoissa merkeissä, ja on ollut kiva tavata ystäviä terasseilla ja niin edelleen. Seurauksena ”luontaishoitoni” laiminlyöntiä, joka ei tule toistumaan! Huomasin vaaran merkit jo viikkoja sitten, muun muassa väsymys, lihasheikkous, lähimuistin häiriöt ja niin edelleen. Minä vain porskutin eteenpäin enkä halunnut myöntää faktoja. Lisäksi sain vielä kamalan kuume- ja vatsataudin päiväkausiksi, josta olen nyt toipunut.
Nyt Havupuu-uute kulkee mukanani reissuilla kuin insuliini diabeetikolla. Lääkärini oli aikanaan aluksi skeptinen, mutta joutui myöntämään uutteen tehon, kun ilman lääkitystä tervehdyin parantumattomasta sairaudesta luontaishoidolla.
Ihania asioitakin on tapahtunut – käväisin pari viikkoa sitten Virossa ystäväni Tiina Jylhän synttäreillä, jotka järjestettiin upeassa Sauen kartanossa. Tarjoilut olivat huikeat ja kivoja ihmisiä paikalla. Minun oli tarkoitus palata Suomeen lauantain juhlien jälkeen sunnuntaina, mutta jostakin syystä olin kotimaassa vasta tiistai-iltana…
Tyttörakkaani Moona häipyi kaverinsa kanssa Italiaan kahdeksi viikoksi ja tulee Suomeen tänään. Minua ennen ”jonossa” on kuitenkin muun muassa hänen on-off exänsä (miespuolinen) joka kieli pitkällä odottaa Moonan paluuta, joten minulle on audienssi varmaankin ensi viikolla.
En ole tottunut soittamaan ”toista viulua” – nyt tuntuu, että soitan varmaankin vähintään kolmatta… Aika näyttää miten suhteemme etenee.
Päätin sitten kehnosta kunnosta huolimatta ja Moonaan turhautuneena lähteä ihastuttavassa miesseurassa kiertelemään Etelä-Ruotsia autolla. Liikkuva toipilaspeti siis. Palasin eilen.
Yhden yön vietimme kauniissa Kalmarin kaupungissa, joka oli kuin Tallinnan ja Hangon sekoitus. Heti saavuttuamme kiinnitin huomiota järkyttävän komeisiin atleettisiin nuorukaisiin, joita hymyili joka nurkalla, mihin vain pääni käänsin! Mietin, että onko tämä joku syrjäinen ruotsalaisten miesten rodunjalostuskeskus, kunnes hotellin henkilökunta kertoi, että meneillään on Ironman Athlete -thriathlonkisat!
Matkaseurassani ei ollut valittamista, joten ei harmita, etten pientä flirttiä pitemmälle komistusten kanssa päässytkään. Minulla kun on semmoinen tyyli, että mieluummin harvoin ja paljon, kuin usein ja vähän. ”Parista kierroksesta” ei tule kuin vihaiseksi!
Nämä ironmanit – olkoon vain kuinka huippu-urheilijan kunto – tuskin olisivat jaksaneet yön kestävää valvomista ja jumppatuntia Geroniman seurassa, jos päivällä on juostu maraton ja seuraavana aamuna pitää polkea 180km pyörällä…
Suukkosin,
Geronima
