Hymy

Lemmikin kuolemaa saa surra!

Heissan hei hyvät lukijani!

Mikset sää oo mun kaveri?

Heipslallaa ihanat lukijani!

Älä tarjoa helmiä sioille!

Kevätaurinkoinen tervehdys rakkaat lukijani!

Ruoka on uusi seksi – myös pääsiäisenä!

Heipsistä rakkaat lukijat!

Kuukautiset kaksi viikkoa myöhässä!

Jääkylmätuulinen tervehdys hyvät blogini lukijat!

Kevät se ei näytä tulevan millään, mutta kärsivällisyys toivottavasti palkitaan jossakin vaiheessa.

Olen viettänyt erakkoelämää maalla, toipuen inhottavan denguekuumeen jälkioireista - meditoiden, kirjoittaen ja edistyen spiritualistisella polullani. Viime viikonloppuna kävin mieheni ”Mister X:n” kanssa lyhyellä lemmenlomasella romanttisessa Vanajanlinnassa. Olin ollut kuukauden käytännössä eristyksissä maalla kaukana muista ihmisistä, jos paria kylä-,  kauppa- ja salireissua ei lasketa.

Olen kiitollinen denguekuumeestani!

Pahoittelen heti alkuun mahdollista sekavuutta yms. tässä bloggauksessani. Olen yhä toipilas, ja ajatukset eivät oikein pysy kasassa. Minulla on myös omituisia kuulo- ja näköhäiriöitä. Aamulla Hesaria lukiessa kirjaimet hyppivät kuin kirput ja kaikki äänet kuuluvat kuin olisin jossakin bunkkerissa. Oireilu voi jatkua vielä pari viikkoa.

Barbaarimaa Etelä-Afrikka – ja pöh!

Kotona jälleen!

Reilun viikon mittainen ”road trippini” avomieheni ”Mister X:n” kanssa Etelä-Afrikan jumalaisissa maisemissa oli kaikin puolin lähes täydellinen kokemus.

Pelkäsin melanooman uusiutuneen!

Tervehdys armaat lukijani!

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista ramppaamista paikasta toiseen. Tallinnassakin tuli käytyä kahteen otteeseen muutaman päivän välein.  Ensin tehtiin päivän reissu ystäväni ja nykyisen ex-yhtiökumppanini Pekka Forsbergin kanssa. Kävimme tekemässä paperit koskien Escort Service Finland-yrityksen osuuteni myymistä Pekalle. Sitten vietin pari päivää Suomessa töiden merkeissä kunnes suuntasin taas lahden toiselle puolelle, tällä kertaa pitkäksi viikonlopuksi Tallinnassa yhä asustelevaa tytärtäni Saanaa tapaamaan.

Olimme niin kiltisti, että oksat pois! Kerrottavaa ei siis juuri ole… Pientä shoppailua, illallinen afrikkalaisessa ravintolassa ja tauotonta höpötystä. Tapasimme pitkästä aikaa kasvokkain ja molemminpuolinen ikävä oli ollut kauhea! Saanan futari-poikaystävä olisi halunnut viedä meidät ulos syömään, mutta edes häntä ei nyt kelpuutettu mukaan.

Edellisen postaukseni jälkeen olen myös ehtinyt kärsiä luulotaudista. Käytin parin päivän ajan erästä pukukorua, josta sain todennäköisesti nikkeliallergia-reaktion.  Kummallisesti sellaiseen kohtaan käsivarteen, johon koru ei taatusti ole koskettanut eikä mikään muukaan allergisoiva. Vaikka koru oli poissa, silti läikkä hissukseen laajeni päivä päivältä, tummui, oli pinnalta kuiva ja hilseili. Reunat olivat kuralätäkkömäiset. Se näytti melko lailla samalta kuin muutama vuosi sitten leikattu melanoomani alavatsassa.

Siis minun mielestäni näytti samalta, muiden mielestä ei. Näyttelin läiskää jokaiselle, joka vain jaksoi katsoa. Istuin kaksi päivää kotona, laitoin läikkään muun muassa pakuriteejauhe- hauteen ja vaikka mitä. Kaiken huipuksi rullailin läiskään aloe geeliä Tiina Jylhältä saamallani mikroneulausrullalla! Sittenhän koko hässäkkä vasta kauhealta näyttikin!

Pekka teki neuroottisuudestani pilaa, ja ilmoitti, että läikkäni on selkeästi rengasmato (!!!), ja olen saanut sen Intiasta. Hänellä on ollut se ja läiskä kuulemma leviää ja leviää ihan kaulaan asti… että matohan se siellä luuraa… Tai oikeastaan se on enemmän sieni…

Yäääk! Herkässä mielentilassa melkein uskoin Pekan sanoihin.

En osaa sanoa, miksi en soittanut heti lääkärille, kun asia alkoi huolestuttamaan. Päätin vain saada läiskän kotikonstein katoamaan luonnontuotteita käyttäen.  Aikani asiaa haudottuani sitten vihdoin soitin lääkärille. Hän käski laittaa läiskään pari viikkoa kortisonivoidetta ja jos se ei auta, voin tulla näyttäytymään.  Kuten arvattavaa, ihottumapläntti on jo nyt lähes parantunut.

Olen lähdössä ihanaisen mieheni kanssa Etelä-Afrikkaan tämän viikon lauantaina ja tyylilleni uskollisena ehdin miettiä jo senkin, että jääköhän tämä reissu sairauteni takia viimeiseksi… Varsinaista itsesäälin juhlaa siis!

Joka tapauksessa, kaikki on nyt hyvin ja odotan reissua innolla. Tiedossa on autoilu-patikointi-herkuttelu-luontoloma. Turvallisuuskysymyksiin olemme perehtyneet ja ajoreitit sekä muu liikkuminen on suunniteltu tarkasti välttäen muun muassa seutuja, joissa on suuri autokaappausriski. Maalaisjärjellä ja maassa maan tavalla käyttäytyen kyllä pärjää, joten ei kun menoksi!

Reissu kestää vain puolitoista viikkoa. Palaan asiaan matkakertomuksen merkeissä heti palattuani.

Love,
Geronima

Aion laihduttaa 30 kiloa…Ihan varmasti juu!!

Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat!

Reissuni Meksikoon – passattiin kuin kuninkaallista!