En ole pettänyt Johannaa!
Avioliittokriisi jatkuu, minä ja mun pettäminen.
Koskaan en ole pettänyt vaimoani, en edes ajatuksissa. Vaikka kuka väittää että olen käynyt vieraissa, vaimoni väittää, että kun olen kalliossa, olen silloin myös pettämässä. Eikö mustasukkaisuus ole mitä itse tekee, niin epäilee myös toisen tekevän niin.
Mä haluaisin jatkaa avioliittoa vaimoni kanssa, mutta nyt näyttää, että tämä ei tule onnistumaan. Mä en ole koskaan pettäny ketään kenen kanssa olen ollu yhdessä. Musta tuntuu, että joku toinen tekee sitä.
Muutenkin alan ymmärtää mihin ollaan menossa, kukaan ei tosiaan jaksa tällaista epävarmuutta parisuhteessa ja varsinkaan avioliitossa, joka toinen päivä lennetään kotoa pihalla. Mun kärsivällisyys kärsii tässä ja muutenkin elämä menee päin helvettii tällä menolla, toisaalta kun ajattelee niitä ihmisiii jotka kärsii samanlaisista ongelmista, ja kun lisätään siihen kaikki muut asiat mitä meidän välillä tapahtuu esim. väkivalta ja henkinen väkivalta.
Mulle alkaa riittää roskakorina oleminen, saan periaatteessa kuunnella kaiken aikaa paskaa mikä tulvii ympäri mua, kaikista pahinta se on ennen keikkoja. Se mitä sain kuulla viimeks oli kamalaa, kaikkeni yritän tehdä jonku ihmisen eteen niin sekään ei riitä.
Kaikessa on kohtuus, mä ymmärrän et joku on hermostunu ennen keikkoja, mutta mun mielestä jotain kunnioitusta mua kohtaan. Mä kunnioitan jotain naista yli kaiken ja en halua hänelle mitään pahaa.
En muistaakseni ole nähny yhtä ihmistä selväpäisenä kuin kaks kertaa lapissa, ihanin nainen kun ei käytä alkoholia, meillä menee hyvin silloin kun ketään meistä käytä sitä.
Nassua on kamala ikävä, maailman ihanin koira.
Ystävällisin terveisin Arto
